Retkeilyn suosio on noussut kohisten, ja ehkä olet miettinyt, minne pienten lasten kanssa voisi lähteä retkeilemään. Suo käärmeineen, hyttysineen ja upottavine rahkasammalikkoineen ei kenties ole ensimmäisenä listallasi. Tässä viisi vinkkiä, joilla suoretki onnistuu!
Suo on olennainen osa Suomea ja moninaisten eläinten ja kasvien elinympäristö. Esimerkkinä reissumme Kilpisuolle 10.6.2020.
Kilpisuon luontopolku
Pituus: 1,2 km, reitillä kuljetaan lintutornille ja takaisin, jos haluaa kulkea uusittuja pitkospuita. Vanhat pitkospuut kulkeva pitemmän ympyräreitin, mutta ne eivät sovi pienille lapsille. Isommille ne ovat upea ja kuntoakin vaativa kokemus! Emme suosittele vanhaa reittiä tulva-aikoina!
Sijainti: Keski-Suomi, Karstula, Kimingin kylä. Opastus löytyy valtatieltä 13 Kimingin kylän kohdalta, josta jatketaan 4 km hiekkatietä. Opaste luontopolulle on hyvin merkattu!
Sopivuus lapsiperheille: Erinomainen
Kilpisuon polku alkaa metsäpolkuna, jonka varrelta löytyy infotaulu. Alkuosuus oli pikkumittareiden suosiossa kesäkuun alun retkellämme. Puiden välistä siilautuvassa valossa lenteli vaaleanvihreitä ja valkoisia mittareita tuon tuosta. Puiden väleissä näet myös isoja pyöreitä hämähäkinverkkoja. Pyöreä verkko kuuluu jollekin ristihämähäkeistämme. Jos katsot tarkasti, verkon keskellä saattaa oleilla hämähäkki. Mutta kun menet lähemmäs, hämis ”hyppää” maahan – toki onhan sillä turvaköysi omasta takaa mukaan – seittiä myöten pääsee takaisin verkkoa korjaamaan, kun vaara on ohitse.
Mutta katsotaanpas välillä listaamme:
- Jalkineet
Suoretkelle ei tarvita merkkivaelluskenkiä! Tärkeimmät varusteet ovat kumisaappaat tai ainakin pitkävartiset ja vettä pitävät jalkineet. Silloin vetinen suokaan ei haittaa, ja lapsen uskaltaa antaa astella luonnossa vapaammin.
- Ötökkätorjunta
Hyttyskarkotepuikko, -spray tai -voide – mikä tahansa muoto on hyvä, kunhan se on mukana! Tuoksuttomia ja lapselle sopivia vaihtoehtoja löytyy markkinoilta paljon. Lisäksi hyttys- tai hirvikärpäshattu, jossa on hatun lisänä kasvot ja niskan suojaava verkko, jos lapsi yleensä saa hyttysten pistoista voimakkaita reaktioita tai jos hän pelkää ötököitä. Punkkialueilla voit käyttää punkkien torjuntaan tarkoitettuja tuotteita.
Muista pistää hyttyskarkote taskuun tai reppuun myös polulle…
3. Polku ja pitkospuut
Kiinnitä lapsen huomio polkuihin ja pitkospuihin. Miten mukavasti polku mutkitteleekaan metsässä kantojen ja kivien välissä ja miten kivasti pitkospuut kopisevat kenkien alla! Lapsi pitää intuitiivisesti polkuja ja pitkospuilla kulkemisesta ilman innostamistakin. Polku vie määränpäähän kuin itsestään ja kutkuttelee mielikuvistusta: mikä mahtaa odottaa perillä?
Tästä päästäänkin takaisin Kilpisuolle! Kilpisuon reitistä suurin osa kuljetaan pitkospuita pitkin. Reitin pitkospuut ovat tukevat ja hyväkuntoiset eivätkä keiku, joten ne sopivat pienillekin.
Reitti kulkee suon metsikköistä reunaa kohti lintutornia, josta on näkymä keskialueen kosteammalle kohdalle. Suolla pesii monia lintulajeja, ainakin pikkukuoveja ja joutsenia näkyi pesillään kesäkuun alussa. Etiketti on tärkeää muistaa luonnossakin! Kovia ääniä tai muuta häiriötä tulisi välttää pesimisaikaan, mutta muutoin suolle kyllä ääntä mahtuu! Torni on mukava paikka syödä eväät, ottaa foto tai pari ennen paluumatkaa.
Reitti ei ole ympyräreitti, vaan tornilta palataan samaa reittiä takaisin. Kumma kyllä, vaikka reitti on täsmälleen sama, perspektiivin vaihtuessa maisema näyttää erilaiselta kuin tulomatkalla.
4. Retkieväät
Omilla retkillämme lähtökohtana on, että olipa reitti lyhyt tai pitkä, mukaan otetaan aina eväät. Eväsleivät voi kääräistä leivinpaperiin, termoskannuun voi laittaa kuumaa vettä ja nakkeja, joista saa hotdogit sopivien sämpylöiden kera, nuudelit kypsyvät kuumassa vedessä termarissa, mehut (tai veden) voi kuljettaa jumppapullossa tai limsapullossa.
Kannattaa laittaa ne muovipussiin, muutoin voi tulla vahinkoja, kun kumartelet katsomaan luonnon ihmeitä! Evästauko on rauhoittumisen hetki, jolloin katseen voi siirtää horisonttiin tai pilviin ja voi vain kuunnella luontoa. Mutta jos energiaa riittää, niin voihan sitä kipaista suojuoksulla tai käyttää taukopaikan penkkiä ja pöytää hyppyharjoituksiin!
Kilpisuon reitti on lyhyt – sopiva lapsille ja henkilöille, joilla on vaikeuksia kulkea epätasaisessa tai kivisessä maastossa. Reitin kulkemiseen käytetty aika riippuu siitä, miten paljon tutkitte ympäristöä. Eli ei unohdeta tärkeintä – kauneus piilee yksityiskohdiss
5. Yksityiskohdat
Vaikka polku ja pitkospuut vievätkin joutuisasti eteenpäin, kaikesta tärkeintä on pysähtyä.
Yksityiskohtia riittää, mutta niiden huomaaminen vaatii hivenen opettelua. Suolla maisema on avonainen ja silmä pyrkii katsomaan avaraa maisemaa kokonaisuutena. Katseen kohdistaminen varpuihin, sammaleeseen, ilmassa lentävään hyönteiseen avaa aivan uuden maailman. Mikä on tuo perhonen, joka lentää ohitsemme? Mikä pörriäinen tuo on? Vilahtiko tuolla sisilisko! Ei ole merkitystä, vaikka et tietäisi kasvien ja hyönteisten nimiä, niiden värejä, muotoa, lentoa, ääntä, liikkumista voi silti ihailla.
Retkellämme näimme lukuisten lintujen lisäksi sudenkorentoja, hämähäkkejä, sisiliskoja, verkkomittareita, metsämittareita, suomittareita, kangasperhosia, sinisiipiä, komeita rämekylmäperhosia ja yhden sitruunaperhosenkin vielä, vaikka niiden muninta-aika alkaakin jo olla.
Pikku hiljaa yksityiskohtiin oppii kiinnittämään huomiota. Mitä enemmän osoitat huomiotasi luonnolle, sitä enemmän se antaa sinulle takaisin kiitoksena. Lapsesi saattaa kysyä, mikä oli tuo perhonen, joka lensi ohitsenne. Silloin luonto on tehnyt tehtävänsä, kiinnostus on herännyt!
0 kommenttia